Oli todella kaunis päivä kuukausiin eikä se päivä voinut enää siitä kauniimmaksi muuttua. Minä ja rakas pikimusta friisiläiseni Fire laukkasimme kauniilla niityllä, jonka tunsin läpikotaisin tai niin ainakin luulin.
"Fire! Katso tuolla on joki! Laukataan sen suuntaisesti!" huusin ja ohjasin Firen joelle. Joen viereen päästyämme nostin laukan ja lähdimme etenemään joen viertä. Etenimme nopeasti ja pitkän matkan joen suuntaisesti. Joen vierus oli tasainen, kunnes yht´äkkiä se muuttui kiviseksi ja epätasaiseksi. En huomannut sitä ajoissa, jotta olisin ehtinyt hiljentää Firen käyntiin. Fire kaatui ja suistui jokeen. Minä tipuin Firen selästä ja...
"Kazue! Herätys! Olemme perillä", kuulin sanottavan. Avasin silmäni ja valo häikäisi inhasti silmiäni, joten jouduin sulkemaan ne. Äiti lähti jo talolle, jonka pihaan olimme tulleet. Nousin autosta ja katselin ympärilleni. Talo oli vanha puutalo, joka joskus saattoi olla hyvin kaunis. Tällä hetkellä se oli puinen todella vanha talo, jota ei olisi taloksi voinut sanoa, jos ei tietäisi sen olevan sitä. Talo saattoi joskus kauan sitten olla hyvin kauniin punaiseksi maalattu ja nyt talo oli hiiren harmaa ja sen seinistä mureni punaista maalia. Talon piha oli hyvin avara ja siinä oli paljon tilaa, mutta piha oli täysin huonossa kunnossa. Kaikki siellä oleva oli korkean lumikinoksen alla ja luultavimmin lumen sulattua se olisi pitkän ruohon peitossa ja ruohon leikkaaminen olisi mahdotonta ja kun sitä leikkaisi löytyisi jotain sellaista mitä ei oikeastaan kukaan haluaisi löytää. Muutenkin kaikki pihalla oleva oli varmasti ruosteessa ja kun lumi muutenkin sulaisi ja kevät koittaisi näkisi, että kaikki kasvit olisivat villiintyneet eikä siellä voisi ennen kesän loppua edes olla.
"Tämä siis on uusi kotini. En todellakaan halua asua täällä. Onko mummo voinut oikeasti asua täällä joskus? Toivottavasti talo on siedettävämmässä kunnossa sisältä kuin ulkoa", mietin samalla kun kävelin taloa kohti. Pikkuveljeni Oliver juoksi jo innokkaasti lumisella pihalla koiramme Ruufus ja Rudolf perässään. Ruufus on rodultaan cairnterrieri ja Rudolf on puolestaan irlanninterrieri. Näin, että ulko-ovi oli täysin auki ja äiti ramppasi ovella kokoajan, vaikka ilma oli pakkasen puolella. Rappusille päästyäni näin pitkän käytävän, josta lähti leveät portaat yläkertaan ja neljä muuta ovea muihin huoneisiin. Käytävä oli maalattu valkoiseksi, mutta tällä hetkellä se näytti oikeastaan likaiselta a hiirenharmaalta. Astuessani talon eteiseen äiti tuli ovelle.
"Kazue. Sinun huoneesi on yläkerrassa. Mene vain katsomaan ja järjestelemään huoneesi miten haluat. Jos huoneesi maali ei ole sinun mieleesi niin mene sanomaan siitä isällesi, niin hän maalaa huoneesi uudelleen", äiti sanoi ja lähti käytävän ensimmäisestä ovesta sisään. Pian äiti palasi ovelle ja sanoi vielä: "Ruoka on noin klo 17. Voisit myös mennä katsomaan sitä tallia, joka on tuolla metsän takana. Olikos sen nimi Rasavilli." Äiti katosi takasin huoneeseen, mutta palasi pian takaisin ja sanoi vielä: "Olen muuten ilmoittanut sinut sille tallille hoitajaksi." Katsoin ensiksi äitiä ihmeissäni, mutta sitten katseeni muuttui jäätäväksi. "Olisit voinut kysyä ensiksi minulta olisinko halunnut hoitajaksi", sanoin, mutta se oli jo myöhäistä, sillä äiti oli jo kadonnut samasta oviaukoska sisään, mistä oli tullutkin. Huokaisin kävelin portaat ylös yläkertaan. Portaiden yläpäähän päästyäni näin neljä valkoiseksi maalattua ovea, joissa luki jotain. Yläkerran aula oli L-kirjaimen muotoinen, joten näin portailta käsin kaikki neljä ovea. Katselin ympärilleni. Yläkerran aulan seinät näyttivät vastikään maalatuilta. Ne oli maalattu vaaleahkon sinisiksi. Kävelin ensimmäisen oven kohdalle. Ovessa luki "Äiti & Isä".
"Aha. Tuo taitaa olla äidin ja isän makuuhuone. Tuo seuraava taitaa olla pikkuveljeni huone," mietin samalla, kun kävelin seuravan oven luo, jossa luki pikkuveljeni nimi niin kuin olin epäillyt. Katsoin seuraavaa ovea, mutta siinä ei lukenut mitään.
"Mitähän tuolla on?" mietin. Laskin käteni oven kahvalle ja avasin valkoiseksi maalatun oven. Oven takaa paljastui vessa, jonka laatoitus oli valkoinen ja seinien kaakelointi oli puoliksi vaalean sininen ja keskeltä seinää se muuttui takaisin valkoiseksi. Vessan seinillä oli tarpeeksi säilytystilaa, mutta se ei silti näyttänyt ahtaalta vaan oikeastaan hyvin suurelta ja avaralta. Suljin vessan oven ja jatkoin viimeiselle ovelle, jossa luki minun nimeni. Katsoin ovea ja mietin: "Oveen pitää ensimmäisenä liimata lappu, jossa lukee koputa."
Avasin oven ja näin huoneeni. Se oli todella valoisa ja sen seinät oli maalattu mintunvihreäksi. Oven vastakkaiselle seinälle oli maalattu iso hyvin kaunis kimo hevonen, jonka silmät olivat niin kirkkaan siniset kuin pilvetön taivas. Hevonen oli maalattu siten kuin se juoksisi tasangolla. Koko sen seinän alla osa oli maalattu tasangon ruohon näköiseksi. Maalaus oli todella kaunis ja aloin pitämään huoneestani todella paljon. Huoneeni oli sisustettu muutenkin todella kauniisti. Huoneesa ei ollut tavallista sänkyä vaan sinne oli tehty parvi ja sekin oli ihanan mintunvihreä, mutta parven takaseinä oli puhtaan valkoinen. Parven alla oli tietokonepöytä ja pöydällä oli ihan uusi ja ikioma kannettava tietokone. Olin niin mykistynyt, etten saanut sanaa suustani. Katsoin vielä huonetta ennen kuin lähdin juoksemaan alakertaan. Juoksin ulko-ovelle ja huusin siinä matkalla: "Kiitos äiti ja isä! Lähden nyt sinne tallille!"
Juoksin innoissani koko matkan tallille. Lumi narskui jalkojeni alla ja olin muutaman kerran lentää selälteni. Metsä oli hyvin iso ja tiheä. Sinne saattaisi hyvin eksyä, jos ei löytäisi polkua, mutta toisaalta se oli myös hyvä piilopaikka, jos ei halunnut tehdä jotain tai vain mököttää. Metsän laidalle päästyäni minua vastaan ravasi noin 126 cm korkea poni, jolla ei ollut ihmistä mukana, mutta riimut ponilta löytyivät. Katsoin ponia ihmeissäni ja tungin käteni takkini taskuun. "Onkohan tuo poni siltä samaiselta tallilta jonne olen menossa?" mietin ja katsoin miten pieni kirjava poni ravasi luokseni epäilyttävästi herkkujen toivossa. Ponin tullessa tarpeeksi lähelle nappasin sen riimusta kiinni. Poni ei tehnyt elettäkään vaan nuuski taskujani, joissa oli aina herkkuja niin itselleni kuin hevosille. Katsoin ponin riimua etsien siitä jonkinlaista nimilappua. Pian löysinkin sen ja luin sen. "Aha. Sinun nimesi siis on Rosvo. Se taitaa kyllä olla lempinimi. No mennäänpä nyt takaisin tallille, josta sinä olet varmaan karannut", sanoin ja otin taskustani hevosnamin, jonka annoin innokkaalle ponille. Lähdimme sitten kävelemään kohti tallia.
Tallille päästyämme siellä meitä vastassa oli täydellinen kaaos. Joku huusi: "Rosvo ei ollut rehuvarastossa!"
Katselin ympärilleni ja etsin jotakuta jolta voisin tiedustella ponista, jonka olin taluttanut metsän laidalta takaisin. Pian luokseni tuli minua vanhempi nainen. Nainen oli hyvin kaunis. Hänellä oli vaaleat pitkät hiukset ja hän oli pukeutunut rentoihin tallivaatteisiin. Nainen pysähtyi eteeni ja sanoin hymyillen: "Hei. Olet näköjään löytänyt meidän pienen karkulaisen," nainen huusi tallille päin ja pian sieltä juoksi yksi tyttö, joka otta Rosvon riimusta kiinni ja vei tämän talliin, sitten nainen jatkoi: "Olen muuten Nienke ja tämän tallin omistaja."
Hymyilin naiselle iloisesti ja sanoin: "Minä olen Kazue. Olen täällä ensikertaa." Nienke katsoi minua ja sanoin sitten: "Olet siis Sutun hoitaja. Suttu on tällä hetkellä tarhassa numero 3, siis oritarhoilla. Voit hakea sen sieltä ja tutustua poikaan. Suttu on tilastohevonen ja väriltään kimo."
Nyökkäsin hänelle, sitten Nienke lähti talliin. Minä katselin vielä ympärilleni. Tallin alue oli todella siisti. Mitään ei lojunut ympäriinsä missään, niin kuin meillä kotona. Talli oli kaunis, vaikka lunta oli maassa. Pystyin kuvitella tallin kesäiseen ympäristöön, mutta sillä hetkellä se ei kiinnostanut minua tippaakaan vaan suuntasin askeleeni oritarhoille. Tarhoille päästyäni löysin nopeasti tarhan numero 3. Tarhassa oli kaksi hevosta. Toinen oli väriltään ruunikko ja tunnistin sen roduksi Belgianpuoliverinen. Siitä myös huomasi, että se oli ori. Toinen taas oli kuin vasta kohta toiselle ja myös pienempi. Paljon pienempi ja väriltään kimo. Molemmat hevoset ravasivat heti tarhan portille nähdessään ihmisen seisovan aidan luona. Katselin aidan viertä ja pian löysinkin riimunnarun. Avasin portin. Astuin sisään ja suljin sen. Kävelin kimon hevosen luo. Kiinnitin riimunnarun sen riimuun ja katsoin hevosta.
"Hei. Minä olen Kazue. Sinä kai olet Suttu. Olet kyllä kaunis poika, " sanoin ja rapsutin ruunan päätä. Ruuna painoi päätään vähän alemmas ja katsoi minua hämmästellen. Työnsin käteni takkini taskuun ja otin sieltä hevosnamin.
"Haluatko herkun?" kysyin ja ojensin herkun ruunalle. Ruuna nuuski kättäni ja herkkua hetken ennen kuin hotki sen suihinsa. Ruunan reaktio sai minut hymyilemään. Pian tunsin oikeassa kädessäni töytäisyn ja huomasin ruunikon orin tulleen myös herkkuja hakemaan. Olin ihan unohtanut sen ja ojensin sillekin herkun. Kävelin portille Suttu perässäni. Avasin sen ja talutin Sutun ulos tarhasta. Käännyin ja suljun portin hyvin, ettei ruunikko ori lähtisi karkuteille.
Jatkuu...
ps. entidä kuinka monta kirjoitusvirhettä tarina sisältää, sillä tietokoneessani ei ole korjausohjelmaa. ^-^
// hieno aloitus! Olet selkeästi lukenut sivut läpi huolella, plussaa siitä. Rosvokin sai ensidebyyttinsä, no... Rosvomaisesti 
Odotan jatkoa kiinnostuneena. (:
Itekkää en hirveesti foorumia osaa käyttää mutta kun oletkin (onneksi :3) tehnyt Vivan hoitokirjan tuonne, niin toimiiko se niin että kirjoitan siihen Guest Nameen Cissy, ja sitten vaan kirjoitan siihen isompaan kenttään tarinan? 
? HAHHA!!!!!
